tiistai 2. joulukuuta 2014

Pönttöputsauksia

Ensimmäinen adventtisunnuntai vietettiin varpuspöllönpönttöjen putsauksen merkeissä, kun puoli yhdeksän aikaan suunnattiin auton nokka Ikaalisiin. Ennen Häijäätä nähtiin jo ensimmäinen varpuspöllö istuskelemassa opastekyltillä, silloin tuli fiilis että päivästä tulisi oikein mainio. Ei tule liian usein nähtyä varpuspöllöjä pesimäajan ulkopuolella, joten se että nähdään mokoma silloin kun ollaan menossa putsailemaa saman lajin pönttöjä tuntui aika hauskalta. :D

Päivän suunnitelmana oli putsata loput Ikaalisten vielä putsaamattomista paristakymmenestä vp-pöntöstä ja lisäksi putsata yksi lehtopöllönpönttö ja laittaa pari uuttakin. Pöntöistä joissa pöllö on pesinyt kuluvana vuonna siivotaan pois kaikki möhnä mitä sinne poikasten kasvattelun aikana kertyy, myyränkarvaa, linnunsulkia, muuta ruokaroipetta, oksennuspalloja, ulostetta ja sensellaista, ja tilalle laitetaan puhdasta puupurua, johon pöllön on mukava pesiä seuraavana vuonna. Näin ehkäistään esim. syöpäläisten muhiminen ja lisääntyminen pohjamateriaaleissa ja jotka olisivat sitten pöllöjen kiusana seuraavana vuonna. 
 Niissä varpuspöllönpöntöissä joissa ei ole pesinyt pöllö, voi olla tiaisten tai kirjosiepon pesiä, ja nekin siivoillaan sieltä pois. Usein varpuspöllö voi pesiä tiaisen yksivuotisen pesän päällä, mutta jos pönttö on suuaukkoa myöten täynnä sammalta, ei pöllö siellä välttämättä viihdy. Ja jos tiaisen pesintä on epäonnistunut poikasvaiheessa, on pöntössä paljon syöpäläisiä jotka ovat taas pöllöparan kiusana. Siksipä noita putsaillaan. Harmi kun ei tullut mieleen ottaa kuvaa likaisesta pesäpohjasta ja vertailuksi putsatusta pöntöstä.

Hippiäinen, metsäpäästäisiä, hömötiainen ja kuusitiainen.
 Putsailun ohella on tietysti aina kiva löytää varpuspöllön talvivarastoja. Varppareilla on tapana keräillä saaliita mm. pönttöihin, ja tämän vuoksi samalle pönttöpaikalle tuodaankin usein kaksi pönttöjä, toinen pesimistä ja toinen varastointia varten. Varastoja kun ei putsata pois, ei pöllö varmasti pesi seuraavana keväänä mätänevien saaliidensa joukkoon, varsinkaan kun niitä voi olla pöntössä useita kymmeniä. Muutama kuivahtanut päästäinen on toki eri asia ja ne pöllö voi siivota itsekin pöntöstä.

Tällä reissulla varastoja löytyi yhteensä kahdeksasta pöntöstä. Osassa oli saaliita enemmän ja osassa vähän vähemmän, pienimmässä varastossa oli yksi peltomyyrä, suurimmassa saaliita oli viitisen kymmentä, siitä kuvat alla. Ensin siististi pöllön asettelemina pöntössä, sitten meidän lajeittain kasoiksi levitteleminä. Lajilista tuolta pöntöltä näytti tältä; metsämyyriä, pelto- ja idänkenttämyyrä, metsäpäästäisiä, vaivaispäästäinen, vaivaishiiriä, sinitiaisia, töyhtötiainen ja hömötiainen.

Varpuspöllönpöntöt kelpaavat asuinpaikoiksi myös liito-oravalle, liitureita tuntuu erityisesti Ikaalisten pöntöissä olevan kohtuu usein. Tämä kaveri ei paljon kuvailusta pahakseen pistänyt, käänsi vain kylkeä. Myönnettäköön, että niin sympaattisen näköinen isosilmäinen rukkanen kuin liituri onkin, en niitä pönttöihini silti haluaisi viemään pesimämahdollisuutta varpuspöllöltä. Tosin, juuri tällä pönttöpaikalla mistä tämä liiturikuva on, pesi tänä keväänä vierekkäisissä pöntöissä toisessa varpuspöllö ja toisessa liito-orava...

Lehtopöllönpönttöjä siivottiin yksi ja muutama uusikin pönttö vietiin metsään. Ikaalisissa on onneksi vielä paljon komeita vanhoja metsiä jäljellä, aina ilo nähdä muutakin kuin hakkuuta tai kasvatusmetsää. Sääkin oli retkeilyyn mitä mainioin, pikkupakkasessa ja auringonpaisteessa oli ilo natustaa evääksi laittamiani pikkujoulukinkku-voileipiä ja joulutorttuja. Iltapäivän puolella tavattiin vielä toinenkin varpuspöllö langalta istumasta. Vähän harmitti etten jaksanut ottaa kunnon kuvausvehkeitä mukaan kun ei putsausreissuilla yleensä pöllöjä, tai mitään muutakaan mielenkiintoista kuvattavaa, juuri näy. Opastekyltilläkin istuneesta kaverista olisi tullut komeita lähikuvia. Tämän päivityksen kuvat on otettu Mikon pokkarilla, se sentään kulki näppärästi taskussa.


Tunnelmapala varpuspöllömetsästä.


perjantai 1. marraskuuta 2013

Sarvipöllöiltamia

Tällaisina syksyisinä iltoina ei vain voi olla parempaa tekemistä, kuin laittaa sarvipöllöpyynti pystyyn kotipihaan. Pyyntipäiviä on tähänmennessä takana kahdeksan ja niiden aikana on saatu yhteensä 11 sarvipöllöä kiinni ja renkaisiin - ainoatakaan kontrollilintua ei ole meidän kohdallemme osunut. Ennätys on neljä lintua illassa ja samana iltana oli yhtäaikaakin kaksi lintua verkossa. Pyyntiaika on vaihdellut neljästä kuuteen tuntiin.


Sarvipöllöt ovat tähänaikaan vuodesta vahvasti liikekannalla kohti Keski- ja Etelä-Euroopan talvehtimisalueita ja niitä saa suhteellisen helposti kiinni. Meidän verkkoihimme on osunut niin tämänvuotisia poikasia, 2kv lintuja ja myös sitä vanhempiakin yksilöitä, naaraita enemmän kuin koiraita. Ikä määritetään petolinnuilla yleisimmin siipien sulkasadon ja kuvioinnin perusteella, jokaisella lajilla on omat yksilöllliset tuntomerkkinsä joihin huomio kiinnitetään. Meillä on tekeillä kattava iänmääritysohje pöllöille ja haukoille, saanemme joillekin lajeille ohjeet tänne blogiin jo suhteellisen pian ja lisää tullee talven aikana.


Sarvipöllöt, kuten taisin eräässä aiemmassa postauksessakin (Haukkaa otusta) jo kertoa, ovat vähän ikäviä käsiteltäviä aktiivisuutensa johdosta ja erityisesti niiden irroittaminen verkoista on välillä painajaismaista kahdestakin syystä. Ensimmäiseksi ne tuppaavat sotkeutumaan niin pahasti, että turhan usein joutuu turvautumaan saksiin että lintu saadaan inhimillisessä ajassa irroitettua. Toiseksi ne kynsivät ja purevat ikävän paljon ja täten vaikeuttavat entisestään irroitustilannetta. Olen jälleen kaikessa itsekkyydessäni hyvin tyytyväinen, että Mikko kokeneempana verkonkäsittelijänä usein suorittaa irroittelun ja saa ne kipeimmät hitit omille käsilleen ja minä puolestani säästyn. :D Kun sarvarin saa syliin, se on aika helppo pitää aisoissa, vaikka joillakin yksilöillä se nokkakin käy silti tiuhaan ja kaikesta yritetään saada kiinni. Kivoja kiukkupusseja kuitenkin, luonnetta ainakin piisaa.

Tulevista postauksista voisin vinkata noiden iänmääritysjuttujen lisäksi, että tulossa on mm. mehiläishaukkaemo-juttuja, kesän kuvausreissujen kokoomia ja syksyn pönttöhommia.


keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Ruskosuobroilereita ja pääsky-pacmaneita

Tänään käväistiin tuossa 'kotijärvellä' viimeistelemässä ruskisrengastus. Mikko siellä käväisi ensimmäisen kerran reilu viikko sitten katsomassa mikä on tilanne ja silloin osa kaikkiaan neljästä poikasesta oli vielä niin pieniä, että yksi jäi ilman lukurengasta ja yksi ilman sekä alumiini- että lukurengasta. Nepä siis käväistiin laittelemassa lapsille kinttuihin.

Oli kyllä tihein kaislikko missä minä olen tähänmennessä rämpinyt, paikoin oli hyvä jos puolikin metriä näki ympärilleen. Pesä oli rakennettu lakoontuneiden kaislojen muodostaman kohouman päälle ja pesän taso oli meitä jossain vyötärönkorkeudella ja sielläpä poikaset hulppeasti kököttelivät. Eipä pääse äkillinen tulva yllättämään ja kastelemaan näitä lapsia.

Ei noista lintulapsista vain saa tarpeekseen, aina käyn sen saman "awwn miten ihania ja suloisia"-vaiheen läpi kun pesälle mennään oli laji mikä hyvänsä. Ruskislapset ovat mielestäni etenkin tuossa untuvaisessa 'broilerivaiheessa' jotenkin vielä erityisen kauniita, en tosin osaa selittää miksi... Josko kuvat selittäisivät puolestani.



Ruskisten jälkeen lähdimme tsekkaamaan Vesilahdelle kottaraispöntöissä pesiviä tervapääskyjä. Kahdesta ennestään tiedossamme olleesta pesinnästä Mikko rengasti molemmista kaksi poikasta. Tervapääskyt ovat myös mielenkiintoisia otuksia; liki koko elämänsä lentäen viettävän linnun rakenne on jännittävä, kun jalat ovat hyvin lyhyet ja voimattomat ja siivet valtavat. Tervapääskyn ruokavalio koostuu lentävistä hyönteisistä ja sitä varten sillä on aika mitättömän näköinen nokka, mutta aivan valtava suu. Harmi että minulla ei satu olemaan havainnollistavaa kuvaa noiden aukinaisesta kidasta, mutta mieleen tulee lähinnä pacman ja jos joku on sarjaa katsonut, niin South Parkin kanadalaiset. :D


 Noiden kahden pesällisen kihlaamisen jälkeen päädyttiin mielenkiinnosta tsekkaamaan kolme muutakin vieressä olevaa kottaraispönttöä ja jokaisessa oli tervapääskyemo joko munien tai vastakuoriutuneiden poikasten kanssa. Oli aika jännittävä, mutta tietenkin iloinen havainto, että ne pesivät noin hyvin kottaraispöntöissä. Täytynee käydä muitakin pönttöjä kyseiseltä alueelta vielä läpi samalla kun palaillaan rengastelemaan nuo kolme pesällistä.