Haukkaa otusta

Kun pöllörengastukset on suurimmiltaosin saatu nippuun, jatkuu homma haukkarengastuksilla. Viimepäivinä on siis pääasiassa kierrelty rengastamassa kana- ja hiirihaukanpoikasia. Kihlasin tuossa myös pari leppälintupoikuetta ja tänään vielä poikueellisen sarvipöllöjä pitkästä aikaa.

Hiirihaukanpoikaset

Mikkohan meistä siis kihlaa nuo isot haukat (ja muut pöllöt kuin varpus- ja sarvipöllö), itsellä ei riitä ainakaan vielä kantti kiipeillä moneen kymmeneen metriin puihin, vaikka olenkin taas päättänyt harjoitella sitä, etenkin tolppakenkäilyä, jotta saisin joskus kiivettyä edes osan palokärjenpesistäni itse - nykyisellään Mikko kiltisti kiipeää ja minätyttö tyytyväisenä (ja hieman häpeissäni) rengastelen tikanpojat ja -tytöt tukevasti maassa.
Joo, mutta siis haukkoja. Nyt kun on tuo pieni objektiivikin hommattuna, saamme vihdoin ok-laatuisia kuviakin pesiltä. Ennen olemme olleet lähinnä kääpäisten pokkari- ja kännykuvien varassa. Ihan hyviä kuvia Mikko on nyt saanut pesiltä otettua tuolla, vaikka ei niin kovin kokenut kuvailija ja järkkärinkäsittelijä olekaan. Noita haukanpoikaskuvia on kuitenkin kivampi ottaa ihan pesällä, kun näyttää niin törkeän feikiltä laittaa haukkalapset maassa johonkin kannolle kökkimään, vaikka toki välillä tulee sitäkin tehtyä.

Kanahaukanpoikaset pesässä, vasemmalla koiras, oikealla naaras.

Haukkojen lisäksi ollaan kierrelty lähinnä ystävämme Harrin laittamia leppälinnunpönttöjä ja niistä muutamasta kymmenestä pöntöstä olen pari poikueellista rengastanut - asutusprosentti jäi siis aika pieneksi leppälinnun osalta, tinttejä oli useammassakin pöntössä. Josko tulisi vielä muutama poikue lisää kunhan saavat kakkospesyeensä aluille. Ja niin kauhealta kuin se sinänsä kuulostaakin, niin toivon toki että sieltä myös edes yhden käenpoikasenkin saisin rengasteltua, kuten viimevuonnakin.

Leppälintukoiras

Ihan mukavia leppälintukuviakin sain siinä rengastusten yhteydessä napsittua, taas ole ehtinyt kuin tuon yhden kuvan käsitellä, ei tämä kiire taida hellittää ennenkuin talven pimeinä. :D Ja nyt juhannukseen loppuu meiltä kesälomakin, niin joutuu aamulla/aamupäivällä vielä töitäkin tekemään ennenkuin pääsee takaisin lintupuuhien pariin. Mutta eipä voi sanoa, etteikö lomasta olisi otettu kaikkea irti; valittiin lomaviikot kaikkein kiireisimmän pöllöajan mukaan ja kyllä kannatti, kun ehdittiin niin törkeän hyvin hoitaa kaikki mitä oikeastaan pitikin ja ehkä vielä vähän päällekin. Kelitkin olivat mitä hienoimmat liki koko loman ajan, ettei harmita senkään puolesta. Ja juhannuksesta jäi vielä muutama ylimääräinen lomapäivä käytettäväksi, katsotaan nyt otetaanko ne myöhemmin kesällä käyttöön kiihkeimpien ruskosuo- ja mehiläishaukkarengastusten aikaan vai jätetäänkö sitten vielä myöhemmälle.

Tänä viikonloppuna nautimme silti vielä lomasta täysillä. Kanahaukkarengastusten lisäksi kävimme tänään tosiaan katsomassa tilanteen sarvipöllöjen osalta, kun Mikko sai tiedon poikueesta eräältä lintuja seuraavalta tuttavalta. Pölähdimme pelipaikalle ja siellähän pihanperän rantapuissa sarvipöllölapset kököttelivät. Toki ne täytyi ensin löytää, kun semmoiset reilu kolmiviikkoiset poikaset kiipeilevät jo pesän ulkopuolella kovaa kyytiä. Pesäksi paikallistui vanha komea harakanpesä kattoineen kaikkineen ja poikaset olivat sieltä tehokkaasti levittäytyneet jokainen eri puuhun pesänpuun liepeille. Suhteellisen nopeastihan nuo isolla porukalla saatiin paikallistettua (saimme innostunutta yleisöä tuttavan perheestä ja mökkivieraista) ja eikun Mikko taas kiipeilyhommiin että saatiin pöllölapset alas puista.
2009 rengastin useammankin sarvipöllöpoikueen ja muistelin vähän kauhulla kuinka pirteitä kavereita ne olivat ja niin olivat muuten nämäkin. Kynnet ojossa kaikkeen mistä vaan saattoi kiinni saada ja nokkaakin tuli aivan tarpeeksi. Ai miten niin miksi pidän lauhkeista ja leppoisista varpuspöllönpoikasista enemmän? :D No ei vaan, kyllähän nuokin saatiin siinä sitten tottuneesti sormet verillä rengasteltua ja mittailtua, ja muutamien kuvien kautta sitten pöllönpojat takaisin puuhun.

Siitäkin huolimatta että sarvipöllölapset ovat niin kovin aktiivisia käsiteltyinä, ovat ne, yllätysyllätys, myös aivan törkeän komeita. Punaoranssit, pistävät silmät ja kasvojen musta maski ovat niin hieno yhdistelmä että! Ja kun ne yrittävät piiloutua ja tekeytyä tikuiksi puuhun, että niitä ei huomattaisi~ Luoja miten ihania otuksia (l. Asio otus)!